Sambaa Suomessa

Kodasta Helsinkiin – Samba saamelaisuudelle

Aiheen esittely

”Pohjoistuuli puhaltaa,
lakeuksille viestin tuntureilta toi,
meistä maailmalle kertokaa,
samba Saamenmaalle soi!”

Samba Tropicalin vuoden 2017 karnevaaliaihe kumpuaa syvältä kantajuuristamme. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi haluamme nostaa esiin oman alkuperäiskansamme, saamelaiset, ja ottaa kantaa heidän puolestaan.

Aihe on ajankohtaisempi kuin aikoihin. Saamelaisten asiat ovat olleet vuoden mittaan tapetilla monesta syystä. Viimeisimpänä toukokuussa 2017 Suomen saamelaiskäräjät esitti YK:hon asti avunhuudon oikeuksiensa toteutumiseksi.

Samba Tropical haluaa tukea vähemmistöjä paitsi karnevaaliaiheellaan, myös omassa viikoittaisessa toiminnassaan. Koulun uusin avaus, viikoittaiset sambatunnit liikuntarajoitteisille lapsille, on saanut erittäin innostuneen vastaanoton.

Tutkimusmatkallamme saamelaisuuteen – matkalla kodasta Helsinkiin – olemme havainneet, että monen kantasuomalaisen tietämys saamelaisista on varsin ylimalkaista. Kulkueemme johdattaa aiheeseen pintaa syvemmälle, eikä kaihda kipeitäkään historiankäänteitä.

Tuomme Helsingin kaduille paitsi Saamenmaan upeana loimuavan värikylläisyyden, myös vahvan viestin erilaisuuden arvostamisesta.

”Tuu siis mukaan Saamen väriloistoon, näin iloiten aamunkoittoon sambataan.”

Johdanto

Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa tunnustettu alkuperäiskansa ja Fennoskandian alueen vanhinta väestöä.

Saamelaisia on arvioitu olevan tällä hetkellä noin 75 000–100 000 neljän valtion alueella: Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Suomessa saamelaisia asuu noin 10 000.

Vaikka saamelaiset asuvat eri valtioissa, heitä kaikkia yhdistää yhteinen saamen lippu. Lipun vihreä väri symboloi luontoa, sininen vettä, punainen tulta ja keltainen aurinkoa.

Saamen lipun punainen ympyrä kuvaa aurinkoa, Beaivvás, ja sininen ympyrä kuuta, Mánnu. Lipun kuva-aihe tulee noitarummusta ja ruotsinsaamelaisen Anders Fjellnerin (1795–1876) runosta Auringonpojat. Fjellner kuvaa saamelaisia runossaan Auringon tyttäriksi ja pojiksi.

Enredo

Muinaisusko kiertyi monipolvisen mytologian ympärille

”Hän hallitsi ukkosta ja sateenkaarta, ihmisten terveyttä ja elämää, ilmoja ja tuulia, merta ja vesiä.” 1

Usko yliluonnolliseen oli entisaikojen saamelaisille yhtä elävää kuin muillekin kansoille. Ihmisen elämään vaikuttavia luonnonilmiöitä käsiteltiin mytologian kautta.

Revontulten alkuperästä syntyi entisaikaan myyttisiä uskomuksia. Pohjois-Suomessa on kerrottu tarinaa tuntureilla juoksevasta tuliketusta, joka piiskaa hännällään hankea niin, että kipunoita sinkoaa taivaalle. Suomen kielen sana ’revontuli’ juontaa juurensa nimenomaan näistä kansanperinteen tulikettukertomuksista.

Ihmiselon tapahtumia selitettiin erilaisin jumaluuksin, ja saamelaisten tiedetään uhranneen erilaisille jumalille vielä 1800-luvulla. Yksi saamelaisten kaikkein vanhimmista ja heidän eniten kunnioittamistaan jumalista oli Ukkosen jumala Horagállis. Vihassaan hän löi suuriin kallioihin ja kaatoi puita. Tämä ’jymisevä sankari’ hallitsi paitsi ilmoja, myös ihmisen terveyttä ja elämää monella saralla.

Horagalliksen ohella tärkeä jumala saamelaisille oli myös Tuulimies, Bieggagállis. Tuulimiehen vallassa on ollut porolaumojen liikehdintä, koska porojen sanotaan liikkuvan aina tuulen suuntaan.

Saamelaisista jumalattarista neljällä jumalattarella oli sormensa pelissä monessa asiassa. Nämä ákká-jumaluudet asuivat kodan alla, ja he huolehtivat suvunjatkamisesta. Máttaráhkka, jonka nimi viittasi maaemoon, hallitsi koko ihmisyhteisön elämää. Sárahkka antoi lihan luiden ympärille. Hän oli myös naisten suojelija sekä synnytyksen valtiatar. Juksáhkka huolehti, että pojasta tulisi taitava metsästäjä. Uksáhkka puolestaan esti lasta joutumasta onnettomuuksiin.

Saamelaisyhteisöjen tärkein jäsen oli lapinnoita eli shamaani, jota kutsutaan pohjoissaameksi termillä noaidi. Jokaisen kuulun noaidin tuli tietyissä tilanteissa langeta loveen ja hankkiutua matkalle tuonpuoleiseen. Apunaan hänellä oli sáiva-henkiä, jotka olivat eläinhahmoisia – useimmin karhuja, susia, jäniksiä tai pöllöjä.

Saamelaistarinoissa mytologiset hahmot elävät yhä tänäkin päivänä.

Kota oli maailman keskus, poronhoito tärkein elinkeino

”Olipa ennen aika, jolloin ihmisten ja eläinten välillä ei ollut niin suurta eroa kuin nykyään. Ihmiset asuivat majoissa ja eläimet metsissä heidän ympärillään. Ja kielikin oli molemmilla yhteinen: puiden ja tuulten kieli.” 2

Riukujen varaan rakennettu kota oli pitkään saamelaisten asunto. Saamelaisille maailman keskus oli aina siellä, mihin kota oli pystytetty.

Vaikka saamelaiset eivät enää asukaan kodissa, poronhoito on yhä tärkein elinkeino. Nykyään se on ainoa perinteinen saamelaiselinkeino, joka on yksinään kannattava. Poronhoidon tulevaisuuden haasteina ovat elinkeinon heikko kannattavuus, saamelaisten poismuutto kotiseutualueelta sekä kasvava petomäärä.

Saamelaisten susisuhdetta voidaan pitää erityisenä. Muinaiset saamelaiset pitivät kaikkia eläimiä pyhinä, mutta vihasivat susia, porontappajia. Sutta pelättiin, mutta uskottiin, että myös ihminen pystyi halutessaan muuttumaan sudeksi. Suhtautuminen susiin olikin monisyistä: suden kanssa oli osattava elää, niin käytännön toimissa kuin magian maailmassakin. Sudella sanottiin olevan yhden miehen voima, mutta yhdeksän miehen mieli. Ja sen, joka sutta halusi pyytää, täytyi tuntea sen kaikki nimet ja sen yhdeksän pyyntitapaa.

Mustista vuosikymmenistä kielen elvyttämiseen

”Koulussa oman äidinkielen käyttämisestä saattoi saada näpeilleen tai joutua nurkkaan seisomaan.” 3

Vasta hiljattain saamelaiset ovat avautuneet kipeistä muistoistaan vuosikymmenten takaa. 1940-luvulta aina 1970-luvulle saakka Suomessa vallitsi käytäntö, jossa saamelaislapset jättivät kotinsa jo seitsemänvuotiaina ja lähtivät kouluun kauas kotoaan. Lapset elivät suuren osan lapsuudestaan koulujen yhteydessä olevissa asuntoloissa tai sijaisperheissä. Saamenkielisillä lapsilla ei ollut lupaa käyttää koulussa äidinkieltään, ja siitä voitiin jopa rangaista. Moni alkoi hävetä saamelaisuuttaan eikä puhunut kieltä enää kotilomillakaan. Yhteys omiin juuriin katkesi eikä saamelaiskulttuuria ole kyetty välittämään enää omille lapsille.

”Olen parikymppisenä kolttasaamelaisena yksi niistä tuhansista saamelaisista, jotka eivät suomalaistamispolitiikan vaikutuksesta oppineet saamen kieltä. Me menetimme oman kielemme.” 4

Saamen kielen aktiiviset elvytystoimenpiteet aloitettiin 1990-luvulla, muun muassa kielipesä-toiminnan avulla. Virallisen aseman saamen kieli sai vuonna 1992. Perustuslakiin otettiin vuonna 1995 saamelaisille oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään.

Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella saamen kieltä opetetaan toistaiseksi vähän, mutta oppilasmäärä on kasvamassa.

Saamen kielten tulevaisuus ei ole kuitenkaan turvattu. Suurimmat uhat ovat saamelaisten poismuutto kotiseutualueeltaan sekä saamelaiselinkeinojen heikko asema. Elvytystoimenpiteistä huolimatta saamen kielet ovat edelleen uhanalaisia. Saamelaisalueen ulkopuolella – missä yli 70 prosenttia saamelaislapsista asuu – kielten opetuksen saatavuus on edelleen huonoa.

Elinkeinot osana luonnon harmoniaa

”Luonto on tärkein henkiolento, jonka kanssa täytyy elää sovussa.” 5

Poronhoidon lisäksi saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin kuuluvat kalastus, metsästys, keräily ja käsityöt. Saamelainen käsityö, duodji, perustuu kahdeksaan saamelaiseen vuodenaikaan ollen osa saamelaisten luonnon ja kulttuurin välistä suhdetta. Saamenpuku eli gákti on saamelaisten kansallispuku. Puvun koristelut ja kokonaisuus kertovat mistä päin Saamenmaata eli Sápmia henkilö on kotoisin, jopa siviilisäädyn ja suvun.

Saamelaista käsityötä uhkaavat myyntitarkoitukseen tehdyt halpakopiot ja matkamuistoteollisuus. Kulttuurin näkyviä ilmaisuja, kuten käsitöitä ja epäaitoja saamenpukuja, feikkigákteja, saatetaan myös omia missikisoihin, kohu-taideteoksiin tai kaupalliseen hyödyntämiseen ilman ymmärrystä pukuihin liittyvästä koodistosta. Laajemmin ajateltuna voidaan puhua identiteettivarkauksista.

Saamelaiset kokevat uhatuiksi paitsi identiteettiä luovat tunnusmerkit, myös kotiseutualueensa erilaiset luonnonvarat. Esimerkiksi kaivoshankkeet kestävät keskimäärin 10–15 vuotta, mutta tuhoavat ympäristöä peruuttamattomalla tavalla. Samalla ne heikentävät alkuperäiskansojen mahdollisuuksia jatkaa perinteisiä elinkeinoja.

Yhä useampi saamelainen asuu cityssä

”Helsinki on Suomen suurin saamelaiskylä.” 6

Nykyisin yli 60 prosenttia saamelaisista asuu Sápmi-alueen ulkopuolella. Saamelaisten yhdistyksiä on useita eri puolella maata. Pääkaupunkiseudulla on arvioitu asuvan noin 1000 nk. city-saamelaista. He elävät kahden kulttuurin jäseninä; saamelaisen ja suomalaisen. Oma yhdistys tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa kulttuuria ja kieltä ja vahvistaa saamelaisidentiteettiä.

Useat pääkaupunkiseudulla asuvista saamelaisista ovat muuttaneet kotiseudultaan jo maailmansotien välisenä tai jälkeisenä aikana. Sukupolvien välinen ero nousee esiin siinä, että monet yli 50−60-vuotiaat kokevat saamelaisuuden yhä jollain lailla häpeällisenä asiana, kun taas nuorille saamelaisuus on enemmänkin ylpeyden aihe. Aivan viime vuosina nuoret saamelaisaikuiset ovat tuoneet identiteettiään esiin mediassa, saamelaisten oikeuksia haluaa nostaa esiin myös taiteilijakollektiivi ja aktivistiryhmä Suohpanterror.

Miten saamelaisten oikeudet toteutuvat nykypäivän Suomessa?

”Se on edelleen sellaista ylistämällä alistamista. Te olette niin söpöjä. – – Mutta sitten kun otat jonkun tosiasian esille esimerkiksi historiasta ihmiset hämmentyvät ja ihmettelevät, ettekö te olekaan niitä kivoja tyyppejä saamenpuvussa sieltä joen rannalta.” 7

Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Ihmisoikeusliitto on kuitenkin listannut olennaisia, varsin ajankohtaisia epäkohtia saamelaisten oikeuksien toteutumisen tiellä.

Yksi olennainen kysymys liittyy päätöksentekoon osallistumiseen.

SaamelaIaisten oma itsehallintoelin, saamelaiskäräjät on kritisoinut Suomen valtiota eduskunnan maaliskuisista päätöksistä saamelaisiin liittyvien lakihankkeiden suhteen. Saamelaiskäräjien mukaan Suomen valtio on päätöksellään vienyt saamelaisilta oikeuden määritellä itsensä. Päätöksen katsotaan myös rikkovan kansainvälisiä sopimuksia. Niin ikään turhautumista aiheuttaa alkuperäiskansoja koskevan, kansainvälisen ILO 169 -sopimuksen ratifiointi, jonka käsittelyn eduskunta päätti siirtää seuraavalle hallitukselle.

Kiinnostus arktiseen alueeseen on aina ollut mitä enimmässä määrin taloudellinen: luonnonvarat on haluttu valtion hyötykäyttöön. Ihmisoikeusnäkökulmasta arktisen alueen kehittämisen olisi tapahduttava nimenomaan paikallisyhteisöjen ehdoilla.

”Ilman maa- ja vesioikeuksia ei olisi poro- tai kalastajasaamelaisia, koko tätä aluetta ja kulttuuria, missä elämme.” 8

Lopuksi

Tiettävästi missään maailmassa ei ole aikaisemmin tehty sambakulkuetta saamelaisista. Tropicalin vuoden 2017 kulkue onkin paitsi päänavaus, myös rohkea kannanotto todellisen kulttuurien kohtaamisen puolesta. Uskomme siihen, että 100-vuotiaassa, monikulttuurisessa Suomessa brasilialainen karnevaalisamba ja saamen upea kulttuuri voivat lyödä kättä Helsingin kaduilla.

Aihevalinnallamme haluamme paitsi lisätä kanta-suomalaisten tietämystä saamelaisuudesta, myös luoda tietä sellaiselle ilmapiirille, jossa saamelaiskulttuurin kirjosta voisivat – sitä kunnioittaen – ammentaa ja inspiroitua myös saamelaisväestöön kuulumattomat henkilöt.

Vaikka brasilialainen karnevaalisamba ja saamelaisalueet ovatkin maantieteellisesti varsin kaukana toisistaan, molempia maailmoja leimaa toisen kunnioitus. Ryhtyessämme toteuttamaan aihettamme, halusimme käydä vuoropuhelua saamelaisten kanssa, ja suunnitelmista kerrottiin avoimesti esimerkiksi saamelaiskäräjien puheenjohtajalle.

Yhtä lailla kuin suurissa ”sambaperheissä” myös saamelaissuvuissa vedetään yhtä köyttä. Kun vuotuiseen poroerotukseen osallistuu saamelaisalueilla koko suku, myös sambakarnevaaleja valmistelevat asu- ja vaunutalkoot kokoavat monesti yhteen perheet yli sukupolvirajojen.

Viittaukset

1 Lars Levi Laestadius: Lappalaisten mytologian katkelmia (toim. Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen)

2 Robert Crottet: Kuun metsä. Kolttalappalaisten tarinoita

3 Pekka Fofanoff Yle uutisten artikkelissa Kielensä kadottaneet lapset – näin saamen kieli pestiin pois, julkaistu 7.5.2017

4 Sara Wesslin Yle uutisten artikkelissa Kielensä kadottaneet lapset – näin saamen kieli pestiin pois, julkaistu 7.5.2017

5 Kirsi Paltto, Lukion elämänkatsomustieto 4:n materiaalit

6 Tuuli Miettunen Helsingin uutisten artikkelissa Pasilan kielipesä elvyttää saamea, julkaistu 18.10.2013

7 Auri Ahola Yle uutisten artikkelissa Aktivisti: Saamelaisuutta käytetään surutta Lapin markkinoinnissa eikä meiltä kysytä mitään, julkaistu 5.2.2017

8 Ailu Valle Yle uutisten artikkelissa Aktivisti: Saamelaisuutta käytetään surutta Lapin markkinoinnissa eikä meiltä kysytä mitään, julkaistu 5.2.2017

Kulkuejärjestys

1. Comissao de Frente, Etujoukko – Saamen lippu, Auringon lapset

Vaikka saamelaiset asuvat eri valtioissa, heitä kaikkia yhdistää yhteinen saamen lippu. Lipun vihreä väri symboloi luontoa, sininen vettä, punainen tulta ja keltainen aurinkoa. Anders Fjellner kuvaa runossaan Auringonpojat saamelaisia Auringon tyttäriksi ja pojiksi.

2. Abreala, ensimmäinen lavastevaunu – Mytologiaa revontulten alla

Usko yliluonnolliseen oli entisaikojen saamelaisille yhtä elävää kuin muillekin kansoille. Ihmisen elämään vaikuttavia luonnonilmiöitä ja tapahtumia käsiteltiin erilaisten jumaluuksien kautta.

Saamelaisista jumalattarista neljällä ákkájumalattarella oli sormensa pelissä monessa asiassa. He koskettivat ihmiseloa konkreettisesti jo sikiämishetkellä. Nämä jumaluudet asuivat kodan alla.

Kota oli saamelaisten asunto, joka oli rakennettu riukujen varaan. Kota oli tietynlainen suuren maailman pienoismalli ja järjestyneen maailman keskus oli aina siellä minne kota oli pystytetty.

Luonnonpalvonta oli saamelaisten henkisessä perinteessä tärkeässä osassa. Jumalolennot olivat luonnonhaltioita kuten ukkosen- ja tuulenjumala.

Seita eli palvontapaikka oli tärkeässä osassa saamelaisten rituaaleissa. Palvontapaikat olivat useimmiten ympäristöstään poikkeavia luonnonmuodostelmia – korkeita kallioita, suuria kiviä, kantoja, puupylväitä, saaria, lähteitä tai tunturin huippuja.

Saamenmaan taivaankantta värittäviin valoilmiöihin, revontuliin liittyy paljon uskomuksia ja tarinoita. Topeliuksen tallentaman kertomuksen mukaan revontulet syntyvät kun tuntureilla juokseva tulikettu piiskaa hännällään hankea niin, että kipinöitä sinkoaa taivaalle.

Destaquet:
1. Revontulet
2. Tuliketut (2 tyttöä)
3. Horagállis, Ukkosen jumala
4. Bieggagállis, Tuulimies

3. Katudestaque, Salaperäinen Shamaani

Saamelaisyhteisöjen tärkein jäsen oli lapinnoita eli shamaani, jota kutsuttiin pohjoisaameksi termillä noaidi.

Hän pystyi luomaan kontakteja tuonpuoleiseen ja toimi yhteisön hyväksi.

Shamaanin keskeinen tehtävä oli sairaiden parantaminen. Lisäksi he toimivat ennustajina.

Apunaan hänellä oli sáiva-henkiä, jotka olivat eläinhahmoisia. Noidantaitoihin kuului mennä transsiin eli langeta loveen. Transsiin noita meni pääasiassa rummuttamalla ja laulamalla. Innoittaakseen itseään noita saattoi käyttää myös lipeää, akvaviittia tai kärpässieniä.

4. Lapset, Poronhoito

Poronhoito on näkyvin osa saamelaiskulttuuria.

Se on ainoa saamelaiselinkeino, joka on yksistään kannattava. Porot merkitään omalla korvamerkillään, joka ilmoittaa omistajuuden ja suvun, johon poron omistaja kuuluu. Poronhoidon vuotuistapahtumiin osallistuu yleensä koko suku.

5. Katudestaque, Pelätty, vihattu, kunnioitettu Susi

Saamelaiset pitivät kaikkia eläimiä pyhinä. He kuitenkin vihasivat susia, porontappajia. Petokanta onkin lisääntynyt huolestuttavalla tavalla.

Saamelaiset uskoivat myös vahvasti, että myös ihminen pystyi halutessaan muuttumaan sudeksi.

Suden läsnäolo vaikuttaa ihmisen elämään ja hyvinvointiin. Itse kustakin riippuu, millaiselta suden läsnäolo tuntuu. Se voi tuntua ilona, kutkuttavana jännityksenä, esteettisenä ymmärryksen syvenemisenä tai luonnon kokemisen laajentumisena. Myönteisen tuntemuksen lisäksi suden läsnäolo voi tuottaa myös huolta, pelkoa ja lisävaivaa.

Ensimmäinen saamelainen maallinen kirjailija Johan Turi toteaa kirjassaan Kertomus saamelaisista: Ja sudella on yhden miehen voima ja yhdeksän miehen mieli.

6. Passista-ala, ei kuvita kulkuetta

7. Bateria, Kielletyn kielen elvytys

Vasta hiljattain saamelaiset ovat avautuneet kipeistä muistoistaan vuosikymmenten takaa. 1940-luvulta aina 1970-luvulle saakka Suomessa vallitsi käytäntö, jossa saamelaislapset jättivät kotinsa jo seitsenvuotiaina ja lähtivät kouluun kauas kotoaan. Saamenkielisillä lapsilla ei ollut lupaa käyttää koulussa omaa äidinkieltään, ja siitä voitiin jopa rangaista.

Saamen kielen aktiiviset elvytystoimenpiteet aloitettiin 1990-luvulla, muun muassa kielipesä-toiminnan avulla. Perustuslakiin otettiin vuonna 1995 saamelaisille oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään.

8. Melodia osasto, ei kuvita kulkuetta

9. Porta Bandeira ja Mestre Sala, Lippupari, ei kuvita kulkuetta

10. Ala, Duodji, saamelainen käsityö

Poronhoidon lisäksi saamelaisten elinkeinoihin kuuluvat kalastus, metsästys, keräily ja käsityöt.

Saamelainen käsityö, duodji, perustuu kahdeksaan vuodenaikaan, raaka- aineiden hankintaan luonnosta, raaka-aineiden käsittelyyn ja saamen kielen erityisterminologiaan ja perinteiseen tietoon, ollen osa saamelaisten luonnon ja kulttuurin välistä suhdetta. Sámi Duodji myöntää merkin saamen käsityölle, josta voi tunnistaa aidon saamen käsityön.

Saamelainen käsityö jakautuu ns. pehmeisiin ja koviin käsitöihin. Käsityö on väline, jonka kautta opetetaan kulttuuria, sen arvoja, filosofiaa ja ajattelumaailmaa. Saamenpuku eli gákti on saamelaisten kansallispuku. Puvun koristelut ja kokonaisuus kertovat mistä päin Saamenmaata eli Sápmia henkilö on kotoisin, jopa siviilisäädyn ja suvun.

Saamelaista käsityötä uhkaavat myyntitarkoitukseen tehdyt halpakopiot ja matkamuistoteollisuus.

11. Baiana-ala, Identiteettivarkaat

Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Ihmisoikeusliitto on kuitenkin listannut olennaisia, varsin ajankohtaisia epäkohtia saamelaisten oikeuksien toteutumisen tiellä.

Yksi näistä on kulttuurin omiminen. Kulttuurin näkyviä ilmaisuja, kuten käsitöitä ja epäaitoja saamenpukuja, feikkigákteja, omitaan missikisoihin, kohu-taideteoksiin tai kaupalliseen hyödyntämiseen ilman ymmärrystä pukuihin liittyvästä koodistosta.

Kiinnostus arktiseen alueeseen on ollut aina mitä enimmässä määrin taloudellinen: Luonnonvarat on haluttu valtion hyötykäyttöön.

Kaivoshankkeet kestävät keskimäärin 10–15 vuotta, mutta tuhoavat ympäristöä peruuttamattomalla tavalla. Samalla hankkeet tuhoavat alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten mahdollisuudet jatkaa perinteisiä elinkeinoja.

12. Toinen lavastevaunu, Citysaamelaiset

Nykyisin yli 60 prosenttia saamelaisista asuu Sápmi-alueen ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla on arvioitu asuvan voin 1000 nk. city-saamelaista.

Helsinkiin matkaavat myös Saamelaiskäräjien viranomaisille tehdyt aloitteet ja esitykset saamelaisia koskevissa asioissa.

Saamelaisten oma yhdistys pääkaupunkiseudulla, City-Sámit, tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa kulttuuria ja kieltä sekä vahvistaa saamelaisidentiteettiä. Monet kokevat järjestön olevan tarpeellinen yhteenkuuluvuuden ja saamelaisuuden ylläpitämisessä kaupunkiympäristössä.

Destaquet:
1. Citysaamelainen
2. Saamelaiskäräjät

Enredo de samba Tropical 2017 – Kodasta Helsinkiin

Kulttuuri Saamen parhaimmillaan
kädentaidot, kieli, perinteet,
elinkeinot osa luonnon harmoniaa.
Identiteettiä suojella halutaan,
silti varkaat sen viedä uskaltaa!
Nykyään elinkeino vähän tilaa saa,
siksi saamelainen Cityyn matkustaa.
Etelässäkin perinteitä vaalii,
Tropical niitä kunnioittaa.

Tuu siis mukaan Saamen väriloistoon
näin iloiten aamunkoittoon sambataan.

Kuka lait säätää,
kuka meitä kuulee,
Horagállis ääneen kuuluviin saa.
Tuulimies yli karun tunturin,
samban rytmin kauas kuljettaa.
Voimalla suden yhdeksän mielen,
auringon lapsia pelottaa.
Tulikettu hännällään hankia huiskii;
revontulet leimuamaan saa!
Nyt Tropical noitarummut saa pauhaamaan,
kanssa shamaanin me täällä joikataan.

Näin Tropical sambaa Saamen kunniaa!
Oikeus jokaisen on täällä riemuita!

Pohjoistuuli puhaltaa
Lakeuksille viestin tuntureilta toi.
Meistä maailmalle kertokaa;
Samba Saamenmaalle soi!